Hetkessä elämisen taito






Olen ollut huonolla tuulella.

Yleensä silloin kun ajatukseni pyörivät kehää ja olen ärtynyt, haluan olla mahdollisimman paljon yksin. Se ei tietenkään lapsiperheessä ole kovin helppoa piiloutua makuuhuoneeseen peiton alle mököttämään ilman, etteivät lapset ihmettele mikä äitiä mahtaa vaivata. Tällaisina hetkinä pyydän miestä ottamaan ohjat käsiinsä ja tekemään lasten kanssa jotain, että saan hetken ajatella hiljaisuudessa.

Tämä yleensä aina toimii, mutta joskus se kaikista tehokkain keino ärtymyksen ja pettymyksen purkamiseen on kunnon raivosiivoaminen. Enkä nyt tarkoita sellaista raivoamista, että huudan naama punaisena samalla pidellen kiinni imurinvarresta, vaan tarkoitan sellaista perusteellista kunnon siivoamista. Sellaista mihin ainakaan itselläni ei arjen hälinässä ole koskaan aikaa.

Eilen aamupäivällä mies lähti lasten kanssa pitkäksi aikaa ulos ja vaikka olisin voinut itsekin mennä haukkaamaan raitista ilmaa ja nauttia aurinkoisesta päivästä, katsoin parhaaksi jäädä sisälle ja siivota. Raivosiivota. Olisin ulkona aiheuttanut vain muille mielipahaa huonotuulisuudellani joten oli fiksuinta purkaa ärtymys lastenhuoneessa vallitsevalle kaaokselle, sängyn alla piilotteleville pölypalloille, likaiselle vessalle, makuuhuoneemme pariovien lasien putsaamiselle ja kylpyhuoneen likaiselle lattialle. Sekä kaikelle sellaiselle pienelle puunaamiselle ja järjestämiselle, mille ei koskaan tunnu riittävän kunnolla aikaa. 

Olen huomannut, että sekainen koti kulkee käsi kädessä omien ajatusteni kanssa. Kun eteisessä kompastuu hiekkaisiin kenkiin, pyykkikori melkein kaatuu kylpyhuoneessa päälle ja kaikki haarukat ovat likaisina koneessa, on todella vaikea löytää itsestään sellaista zen - olotilaa. Tietenkin joskus yllätän jopa itseni, kun heitän hiekkaiset kengät eteisen nurkkaan järjestämisen sijaan, en ole moksiskaan kaatuneesta pyykkikorista ja otan astianpesukoneesta likaisen haarukan pestääkseni sen vain itselleni. 

Vaikka äitiys on onneksi opettanut itselleni hetkessä elämisen hienoa taitoa, voin silti sanoa matkan olevan vielä pitkä sinne maaliin asti. 

Tänään huonotuulisuuteni on jo hivenen eilistä parempi. Mitään sen kummallisempaa tekemistä tehtävälistalla ei täksi päiväksi ollut, paitsi ruokakaupassa käynti. Päätin skipata sen suosiolla, vaikka tiesin jääkaapistamme löytyvän vain pari litraa maitoa, kananmunia, tomaattia, kurkkua ja viljajogurttia. Sen sijaan lupasin pojalle, että rakennamme joulupukilta saadun Playmobile poliisiaseman ( vieläkin sormenpäät hellinä, auts... ) ja tein lapsille ruoaksi nokkoslettuja mansikkahillolla, tomaatilla ja kurkkutikuilla. 

Letut upposivat kuin häkä, poika oli iloinen pidetystä lupauksesta ja onhan Prisma auki huomennakin.

__

Lue myös:

Kommentit

Suositut tekstit